Ihmisen kasvuympäristö näkyy hänen persoonassaan. Elämänkaari vaikuttaa siihen, miten ihminen ajattelee ja toimii tällä hetkellä. Kaikki me olemme eläneet ja kokeneet asioita vain omista kengistämme; emme tiedä muusta.
Kaikki ihmiset eivät ole tietoisia oman elämänsä vaikuttimista ja syy-seuraussuhteista. Mitä traumoja, minkä puutetta tai kenen rakkaudettomuutta yritämme kenties paikata?
Emme voi puhua yhden keskustelun aikana mistään. Kieli on poukkoilevaa. Meillä ei ole totuuksia. Kun ihmiset keskustelevat, ei ole varmuutta. Ei ole tarkoitus löytää ratkaisuja. Emme voi käsitteellistää tätä kaikkeutta. Voimme vain raapaista pintoja.
Älä luota sokeasti kenenkään yksilön tai ryhmittymän filosofiaan, oppeihin tai sanoihin. Yhteisöissä suhteellisuudentaju usein hämärtyy. Tiedosta omat mahdolliset vaikutinryhmäsi. Älä katso muita ihmisiä ylöspäin odottaen heiltä ultimaattisia totuuksia. Kaikki me olemme ristiriitaisia ja epäjohdonmukaisia.
Tutkittu tieto ei ole varmaa. Tiede on erehtyvää, vajavaista. Tiede on valikoivaa. Tiede on tuettua eri tahoilta. Tiede on ihmisten tekemää ja sopimaa. Tiede on hidasta. Tiede ei voi mitata ja tutkia kaikkea mitä on. Tiede ei ole yhtä kuin totuus.
Normatiivisuus ja sovinnaisuus. Maailmaan mahtuu jos jonkinmoista kulttuuria ja kulkijaa. Mikä on kenellekin normaalia? Missä kontekstissa vaikutat? Missä kuplassa olet kasvanut? Ihmiset luovat itselleen turvallisuuden ja merkityksellisyyden tunteita välillä oudoistakin asioista. Omaan totuuteen ja ideaaliin jämähtäminen on yksi tällainen.
Mitä tyytyväisempi olet itseesi ja elämääsi, sitä vähemmän koet tarvetta syynätä muita.
Relativismi. Kaikki on suhteellista. Kaikki.
Siinäpä se.